tiistai 22. helmikuuta 2011

Portaat ylös ja tyhjään luokkahuoneeseen, eikä sinuakaan näkynyt koulussa tänään


Soitan.
Hälyttää pitkään.
Numero ei vastaa.

Unohdettu,
yksin,
päätäkin särkee.

Odotan kunnes soitat takaisin.
Tadada ta tadadada,
niin kuin kappaleessa lauletaan.

Biisi taisi vaihtua,
"I was losing myself to somebody else"

en tahdo nähdä ruokaa enää ikinä.

2 kommenttia:

  1. Aurinkoja on kaksi ja pelkään ettei se toinen (kauniimpi) ehdi tänne samaan aikaan kevään kanssa.

    Ja sinun blogisi on nätti, vaikka tämä merkintä olikin kovin surullinen. Sydämiä.

    VastaaPoista
  2. Niin taitaa käydä, niin valitettavaa kuin se onkin...

    Ja kiitos, haleja sinulle♥

    VastaaPoista