Monta tuntia olen tuota jogurttipurkkiakin tuijottanut. Toin sen tuohon vierelleni aamulla kun heräsin lumiauran raivoon.
Vein purkin pois vasta äsken. En enää kestänyt sen katsetta.
Sininen kuppi kädessäni höyryää, enkä siltikään tunne kunnolla sen lämpöä.
Ääneni on yskästä käheänä, nuha pilaa lauluni säveleet.
Lämpötila aaltoilee ja päässäni pyörii.
Miksen lähteny ystävieni luokse? Miksi jäin yksin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti