mutta pakotin itseni kävelemään.
Tämä kylmyys olkoon rangaistukseni.
Maanantain kalorit 0, kulutus tähän mennessä ainakin 200, olen hetkellisesti tyytyväinen,
miinusta,
ainakin yhtä paljon kuin asteita ulkona.
Enemmänkin.
Tahdon, enkä tahdo, että tulet takaisin. Haluan sulkeuta pois,
en pahastu, jos ilmoitatkin tulevasi vasta torstaina.
Onneksi et huomaa,
tai ehkä huomaatkin,
mutta et puutu tähän,
ethän?
Koulussa tunsin J:n käsien lämmön,
se sai minut hymyilemään.
Hän huomautti, että olen aivan jäässä,
nyökkäsin vain.
Lähden takaisin kylmyyteen, sulkeudun tähän yksinäisyyteen.
Äläkä huomaa minun huonoa oloa,
vaikka pyydänkin halausta tavallista useammin.
Se tuo turvallisuuden tunteen,
ainakin hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti