perjantai 25. helmikuuta 2011

Kaatosateessakin naurumme kantautuivat muille mantereille


Yö saapui,
hukuin haikeiden sanojen sävelmiin,
kyyneleet tulvivat kasvoillani,
mutta onneksi sinä olit tukenani.
Saat minut aina hymyilemään.

Olet minulle niin rakas.
Älä ikinä katoa minnekään, ethän?
Sinä jalokiviäkin kalliimpi ystävä,
pala muistoja,
menneisyyttä,
tulevaisuutta,
pala sydäntäni.

En vaihtaisi sinua mihinkään,
mistään hinnasta,
koskaan.

1 kommentti: