aurinko paistaa läpi päivän, muttei kuitenkaan lämmitä.
Olisi jo kesä, olisi jo kesä, olisi jo kesä,
toistan jatkuvasti, ääneen sekä hiljaa itsekseni.
Tänään olen syönyt aivan liikaa,
lenkille en voi lähteä, sillä on niin henkeäsalpaavan kylmä.
Piiloliikuntaan sitten turvaudun taas.
Eilen meni muuten hyvin,
mutta sorruin illan tullen.
Söin nuudeleita, ja ahdistus kietoutui tiukasti ympärilleni.
Niin tiukasti, että hyvästelin nuudelit,
polvistuin ja ulos tulivat.
Ja ahdistus katosi jälleen.
Tekisi nytkin hyvää tehdä samoin, mutta lupasin itselleni alistuvani vain, kun ahdistus menee sietämättömäksi.
Tänään taas lukittaudun pariksi tunniksi suihkuhuoneeseen, toivon taas että vesi huuhtoisi kaikki murheet pois, viemäristä alas ja kauas, kauas pois.
Voimia sinne <3
VastaaPoista