Tähän kellon lyömään huomenna,
olen vihdoin luonasi.
Pelottaa vain, koska nähtiin viimeksi kesän lopussa.
Olenko minä muuttunut?
Olenko minä laihtunut?
Kyllä minä selviän. Tiedän, että selviän.
Pakkohan mun on.
Ahdistaa vähän, vaikken tänään olekaan syönyt paljoa, eikä enää luultavasti tuliskaan mitään ulos... ääh, enkä voiskaan, kaikki heräis ja ihmettelisivät. Mitä mä teen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti