Se turvallisuuden tunne joka kietoutuu ympärilleni kuin kaulahuivisi

Olemattomilla matikantaidoilla taiteiltu kuiskaus, sihteerin jättämään pöytäkirjaan.

Tuntuu paljolta, onkin vähän.

Ulkona aamu pian sarastaa, kohtaan sen savukkeen kanssa, mukana kuvitteellinen harha sinun äänestäsi, jotten vain pelkäisi.

Vasemmalta vuode kutsuu, oikealta nikotiini saattelee ulko-ovelle. Kyllä minä hetken päästä hukuttaudun unien maailmaan,

jospa hän olisi unissani vastassa, vaikka olemalla olematta olemassa vaikka ei kuitenkaan mutta ehkä joskus toivottavasti kuitenkin.

Sadetta ja vähäkalorista juotavaa

Lenkillä kastuisin, mutta lähtisinkö silti?
Yöni nukuin valot päällä,
ne unohtuivat, en minä tiennyt edes nukahtaneeni ennen kuin avasin seuraavan kerran silmät.
Pelikonsolin akku näytti punaista,
onneksi se ei sammunut niin kuin minä sammuin.

Talo on niin hiljainen,
kuvittelen voivani kuulla ränneissä lorisevat vedetkin.

Mieltäni painaa jo kovakin ikävä,
täällä on aivan liian hiljaista ilman meidän naurua. Tule pian takaisin!

Lyijystä kohti höyhentä

Sunnuntaina painoin kilon enemmän kuin nyt.

Kuulokkeista ei tulvi säveltäkään

Toivon pääsyä hiljaiseen huoneeseen,

joka edellyttää muiden pois lähtemisen.

Muutamaksi päiväksi vain,

yksinäisyys tuntuu niin turvalliselta.

Olkaa niin kilttejä, jättäkää minut viikonloppuna yksin,

tahdon kuunnella hiljaisuutta jälleen läpi yön.

vaikka silti yksin pelkäänkin.

Kevyt kuin höyhen, raskas kuin lyijy

Suorituksiini olen kai tyytyväinen,
vai onko tämä vain mieleni pieni valhe, tekosyy syömiseen.
Ei, en aio syödä. En. En. En.

Ja jotenkin sinä tunnut niin paljon läheisemmältä nyt.

Laulun sanat saivat täysin eri merkityksen

Luotan sinuun, ihan totta, pelottaa vain

Nimesi kohdalla minua alkoikin ahdistamaan,

kuuntelin kuulemaani tarkasti.

Lupaus pysyä vaiti.

Niin,

minun suhteen sinun onkin parasta pitää sanasi,
kyllä minä sinuun oikeasti luotan,

tästä en tahdo kuulla keneltäkään ylimääräiseltä,

sillä muuten en epäröi lähtöäni.