Tuntuu paljolta, onkin vähän.
Ulkona aamu pian sarastaa, kohtaan sen savukkeen kanssa, mukana kuvitteellinen harha sinun äänestäsi, jotten vain pelkäisi.
Vasemmalta vuode kutsuu, oikealta nikotiini saattelee ulko-ovelle. Kyllä minä hetken päästä hukuttaudun unien maailmaan,
jospa hän olisi unissani vastassa, vaikka olemalla olematta olemassa vaikka ei kuitenkaan mutta ehkä joskus toivottavasti kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti