Helpotuksen huokaus,
olen onnistunut!
Mieli teki avata jääkaapinoven edes katsoakseni vihollisiani,
ajatus siitä, että eihän se haittaisi mitään kaikui päässäni,
mutta tiedän sen olevan pelkkää valetta.
Ajoin moiset typeryydet pois mielestäni ja aloin siivoamaan.
Kaupassa kävin muutama tuntiviisarin pyörähdystä sitten,
ja taas hyllyiltä vilkuilivat ties kuinka korkeat kalorimäärät,
mutta heidän katseitaan en uskaltanut kohdata.
Odotan innolla viikonloppua,
olen silloin aivan yksin.
Silloin voin olla syömättä,
ja jos sorrun en tarvi miettiä huomaavatko muut rangastustani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti